8.2.2011

24

Mä oon ollu nyt lähiaikoina masentuneella päällä.. Elämänilo oli ihan karannu, mutta tänään se on pikkuhiljaa tullu takaisin. On jotenkin koko ajan painanut mieltä poikaystävän oleminen armeijassa ja tuntunut että elämä on samaa vanhaa paskaa eikä ikinä tapahdu mitään. Itkin eilen ensimmäistä kertaa koulussa!! Mä en oo ees ala-asteella kertaakaan itkeny ni miettikää, meikä on amiksen tokalla ja vollotan koulussa.. Kuuntelin kai vähän surullisia biisejä ja sitten tuli mieleen kaikki mitä mä oon. Marista - En osaa. Kertoo ihan minusta.
Kaveri sitten lohdutteli ja sanoi, että ei kukaan halua, että muutun. En olis sitten enää minä itse jos muuttuisin ja ne sanat jotenkin loksahti.. Mutta ei minusta moni pidäkkään tälläisena. Miksi koko ajan mietin minkälainen haluaisin olla? Miksi en voi elää tässä ja nyt? Kuitenkin on vain yksi elämä..ja minäkin kulutan sen vain tyhmillä ajatuksillani :-(




Haluaisin olla LAIHA, sosiaalinen, KAUNIS, suosittu!

2 kommenttia:

  1. You`ll be fine! =) Itse olin samanlainen (eikä välttämättä maailman fiksuin piriste mutta), olen 8 vuoden jälkeenkin. Mutta mieleni ei ole enää maassa. Kokee olevansa jotenkin... hallitumpi, kun pystyy päättämään jostain itseen liittyvästä, kuten painosta.

    VastaaPoista
  2. En tiedä miksi en voi vain nauttia elämästä.
    En halua olla koko elämääni tälläinen!:(

    VastaaPoista